#15 Karkulaisia

Huhhuh, ei ainakaan elämä käy tylsäksi näiden kahden karvakuonon kanssa. Sunnuntaina noin puoli viiden aikaan naapuri oli tuomassa meille uutta kaappia jota ei itse enää tarvinnut. Oli lähtemässä ja löi pakettiauton liukuoven kiinni. Kira oli tällähetkellä sopivasti luikahtanut ovesta pihalle ja pelästyi pahan päiväsesti tätä oven pamahdusta ja lähti juoksemaan mettään. Itse en ollut tällähetkellä kotona, mutta äitini ei löytänyt Kiraa tunnin etsimisen jälkeen mistään, ei kuulunut eikä näkynyt. No, sitten saapui apujoukkoja etsimään Kiraa, sillonkun olin päässyt töistä kotiin. Taas etsittiin tunti, tuloksetta.

Lopulta kahdeksan aikoihin saapui Pirkanmaan etsijäkoirista ruskea labradorinnoutaja uros Robi ohjaajansa kanssa auttamaan Kiran etsimisessä. Ei mennyt kuin max. 30 min kun Robi löysikin Kiran, mutta ohjasi meidät sopivan välimatkan päähän pennusta, ettei Kira paniikissa lähtisi uudestaan pakoon. No, siinä kun sain näköyhteyden Kiraan, yritin rauhoitella sitä ja houkutella luokse makkaralla. Viiden minuutin jälkeen pentu hiipi luokseni ja oli aivan onnessaan kun sai ruokaa ja pääsi tutun ihmisen kainaloon, ettei tarvinnut pimeässä metsässä juosta. Ehjin nahoin päästiin kotio ja ruoka ja vesi maittoi hyvin.

Seuraavana iltana kun päästin koiria iltapissalle, Santtu päätti pienessä päässään että ' jos Kirakin sai juoksennella itsekseen, niin kyllä minäkin! ' (Santtu, joka ei ole ikinä karannut pihasta, mutta nyt 2,5 vuotiaana ensimmäisen kerran.) Siinä sitten etsittiin toista noin tunnin verran ja siskoni lähti autolla pikkutieltä katsomaan löytyisikö karkulainen sieltä. No, sieltä se jolkotteli kotio päin tyytyväisenä......

Elikkä ei elämä käy tylsäksi näiden kanssa. Tämä oli nyt lyhyesti kerrottuna.. Mutta ymmärrätte huolen! :)